2019 / 91 min
Ikäraja: 16
Jallikattu on kirvoittanut etenkin pohjoisamerikkalaisilta kriitikoilta sellaisia ylisanoja, että on perusteltua nimetä se syyskauden festivaali-ilmiöksi. Kyseessä ei ole toiminta- saati kauhuelokuva käsitteiden perinteisessä merkityksessä. Mutta kun ote lähdemateriaalista on näin vankka ja lähestymistapa kyllin omaehtoinen, lajityypin määritelmä liki menettää merkityksensä. Etenkin loppuhuipennus myös perustelee kokonaisuuden kutsumisen maailmanlopun visioksi, vaikka luonnehdinta väheksyykin elokuvan (ei niin hienovaraisia) nyansseja.
Juoni on melkeinpä viitteellinen. Kun puhveli karkaa lihakauppiaan apumiehiltä viidakon siimekseen eteläisessä Keralassa, jahtiin rekrytoidaan koko kylän miesväki. Odotettua haastavammaksi paljastuva operaatio muuttaa pian luonnettaan.
Adrenaliini pulppuaa ja ilma alkaa olla sakeana testosteronista. Näennäisen yhteinen missio oikeuttaa aggression, joka purkautuu liki hallitsemattomana. Joukkohysteria katalysoi muutosta, ja miehet taantuvat yksi toisensa jälkeen villi-ihmisen tasolle.
Elokuvan budjetti on tuskin ollut miljoonaluokkaa, mutta silmänkääntötemput onnistuvat täydellisesti teknisen taituruuden ansiosta. Kuvaus on häikäisevän näyttävää, myös avustaja-armeijaa taitavasti hyödyntävissä yökuvissa. Etenkin alkupuolella salamaleikkauksen vaivaton sujuvuus saa katsojan haukkomaan henkeään. Nyrjähtänyt musiikkiraita lyö kättä kekseliään äänimaiseman kanssa.
Jallikattun karjuvaa maskuliinisuutta ei kannata kavahtaa. Miehisyys nimittäin näyttäytyy kautta linjan niin väkevänä, että se kääntyy harkitusti parodiaksi. Loppupäätelmä on silti lohduton: Jallikattun maailmassa mies on miehelle peto, eikä poikkeuksia säännöstä juuri tunneta.
Ohjaus: Lijo Jose Pellissery
Rooleissa: Anthony Varghese, Chemban Vinod Jose, Sabumon Abdusamad, Santhy Balachandran
Intia 2019
Kieli: malajalam, englanninkielinen tekstitys