1992 / 98 min
Ikäraja: 16
J-P Valkeapään Cannesissa juhlitussa Koirat eivät käytä housuja (2019) -elokuvassa sureva mies etsii sadomasokismista tunnelukkoihinsa sopivaa avainta. Kotimaisen elokuvan S&M-pioneeri Tuhlaajapoika lähestyy kivun ja tunteiden suhdetta ankarammasta lähtökohdasta.
Veikko Aaltosen läpimurtoelokuva on suomalaisen elokuvan 1990-luvun alun laman keskellä loistanut valopilkku, jonka tuottajana toimi itse Aki Kaurismäki. Iiro Küttnerin käsikirjoittama tarina kertoo vankilasta vapautuvasta Esasta (Hannu Kivioja). Tahdoton ajelehtija päätyy hakkaamaan ihmisiä rahasta. Kovanaama kestää työnsä henkiset rasitteet, mutta ei saa satuttamisesta nautintoa.
Funktionaalinen väkivalta vaihtuu seksuaalisesti latautuneeseen, kun arvoituksellinen psykiatri Lindström (Esko Salminen) koputtaa Esan ovelle. Lindström janoaa kipua, mutta vielä enemmän valtaa. Hän manipuloi Esaa mieleisekseen, kunnes raja tulee vastaan.
Küttnerin poikkeuksellinen teksti sijoittui toiseksi käsikirjoittajille järjestetyssä Finlandia-kilpailussa ja veti puoleensa monien ohjaajien huomion. Film noir -variaatio Tilinteolla (1987) debytoinut Aaltonen valikoitui yhteistyökumppaniksi, koska ymmärsi tarinan monet tasot.
Tuhlaajapojalla on kovapintaisen rikoselokuvan kuori ja psykologisesti hienovireinen ydin. Esan ja Lindströmin sessioissa on arvaamattomuutta ja synkkää hehkua. Aaltonen ei kuitenkaan purista nyrkkiä liikaa ja antaa tilaa myös pikimustalle huumorille.
Ikoniselle Salmiselle Lindström on uran väkevin elokuvarooli. Konkari ottaa hahmon haltuun kierolla isällisellä karismalla. Q-teatterin perustajajäseniin kuulunut Kivioja on ikimuistoinen eksyneenä Esana, jolle luonto on suonut vain yhden lahjan: kovuuden.
Jussi-palkintoja ropisi neljä: parhaasta elokuvasta, käsikirjoituksesta, Salmisen sivuosasta ja Mauri Suménin musiikista.
Ohjaus: Veikko Aaltonen
Rooleissa: Hannu Kivioja, Esko Salminen, Leea Klemola, Markku Peltola, Antti Raivio, Sulevi Peltola, Matti Onnismaa
Suomi 1992
Kieli: suomi, ruotsinkielinen tekstitys