2022 / 86 min
Simone Bucio
Sebastian Rudolph
Simon(e) Jaikiriuma Paetau
Bjørn Melhus
Lea Draeger
Josef Ostendorf
Piaffe kutkuttaa ja mykistää täysin poikkeuksellisella omintakeisuudellaan. Innokkaimmat ovat ennättäneet julistaa teoksen täysin uuden elokuvalajin ensimmäiseksi airueeksi. Lajityypille on keksitty nimi body pleasure, ikään kuin vastakohtana David Cronenbergin ja seuraajiensa body horrorille.
Väitteessä on siksi perää, että Piaffen tarina punotaan kehollisen muutoksen ympärille: päähenkilö Evalle (Amat Escalanten The Untamed -elokuvan tähti Simone Bucio) alkaa yhtäkkiä kasvaa hevosen häntä. Kauhun sijaan muutos herättää hämmennystä. Se kanavoituu Evan ja kasvitieteilijämiehen orastavaan suhteeseen. Yhä moniselitteisemmäksi muuttuvassa päähenkilöiden valtapelissä välineinä toimivat muun muassa häntäjouhet ja punaiset ruusut.
Videotaiteilija Ann Oren osoittaa esikoisellaan ymmärtävänsä elokuvakerronnan nyansseja perinpohjaisesti. Ja vaikka Piaffen 16-milliselle filmille taltioitujen kuvien yksityiskohtien määrä on ylitsevuotavan runsas, vyörytys ei missään vaiheessa tukahduta. Kerronnan maaginen soljuvuus ja vaivattomuus kutittelee katsojaa vatsanpohjasta ja tekee ennakoimattomien käänteiden seuraamisesta nautinnon.
Piaffen rohkeudella on ilmiselvä yhtymäkohtansa Peter Stricklandin tuotantoon - ei vähiten siksi, että päähenkilö on liikkuvaan kuvaan äänitehosteita tekevä foley-taiteilija kuten Stricklandin Berberian Sound Studiossa (NV 2012). Kriitikot ovat verranneet osin lihallista tyyliä myös Lucile Hadzihalilovicin, Catherine Breillat'n ja Walerian Borowczykin töihin. Piaffen huumaavaa hipova omaäänisyys pakottaa silti toteamaan, että Oren painii aivan omassa sarjassaan.